Kuulumisia

Viime viikot täällä ovat olleet hässäkkää. Perheen äidin synttärikemut ja heti niiden perään alkanut remontti laittoivat talon sekaisin. Lähes viikon nukuin leikkihuoneessa, ja nyt toisen viikon vierashuoneessa tavarat matkalaukussa. Remontti aloitettiin mun huoneesta ja se odottaa vielä viimeistelyä. Noh, alkuviikosta pääsen vihdoin palaamaan sinne takaisin. 

Viime viikolla perhe lähti Suomeen ja olen ollut täällä kotona koiravahtina. Vielä muutama päivä hiljaisuutta. Nautin. Sen lisäksi, että olen saanut vallata täällä koko talon (miten se nyt remontilta on onnistunut) sain Suomesta ihania ystäviä vierailulle! Meillä oli täällä ihan mielettömän siistiä. :) Laitan siitä tulemaan omaa juttua viimeistään alkuviikosta.

Täällä aika vähenee ja syksy lähestyy. Senpä vuoksi kämpän ja kämppisten etsiminen ovat olleet ajankohtaista. Vaikka muuttoja ja kämppiä on takana jo liiankin monta, yllätyn aina siitä, miten aikaa vievää uuden asunnon etsiminen on. Nyt mulla on kuitenkin kämppä ja kaksi uutta kämppistä. :)

Tosiaan, olen täällä enää alle kaksi viikkoa. Ihan käsittämätöntä ajatella, että kahden viikon päästä vietän perjantai-iltaa Suomessa. Mutta totta se on. Ja hyvä niin. :)

Kohti juhannusta

Malttamattomana olen odottanut tätä viikkoa. Ja vielä malttamattomampana odotan huomista. Kuuden kuukauden jälkeen pääsen Suomeen! Edessä on noin viikon kauan odotettu loma. 

Täytyy myöntää, että nämä kuusi kuukautta ovat menneet hurjan nopeasti, vaikka moneen kertaan olen ikävän hetkinä laskenut viikkoja ja päiviä juhannukseen. Silti, aika ei tunnu niin pitkältä. Ehkäpä se, että täällä on tapahtunut paljon, vaikuttaa kokemukseen (mm. epätoivonhetket edellisessä perheessä, uuden perheen löytyminen, muutto, siskojen vierailu, uudet tuttavuudet, koko ihana, pitkä kevät).

Suunnitelmat lomalle olen rajannut ihan minimiin, sillä pari päivää menee pikkuveljen häävalmisteluihin ja itse häille. Palaan kuitenkin Suomeen elokuussa, joten silloin on kunnolla aikaa tehdä kaivattuja asioita ja nähdä perhettä ja ystäviä enemmän. Nämä muutamat päivät käytän ihan vain rentoutumiseen kotonakotona sekä lähellä olevien ystävien näkemiseen. Ulkosauna myös odottaa saunojaansa, ja matkaaja saunaa. Loistava yhtälö. ;)

! TJ1 !  Oi, miten mahtava se on todeta. :) Ihana päästä nauttimaan Suomen keskikesästä. Toivottavasti siellä on kohtuullisen lämmintä, ettei tarvitsisi talvitakkia laittaa päälle. :) Täällä on mennyt nyt 30 asteen raja rikki useampana päivänä peräkkäin, joten alle parinkymmentä astetta voi tuntua alkuun vähän viileältä. Huomenna vietän muutaman tunnin busseissa, kun matkustan lentokentälle, ja säätiedot lupaa 33 astetta. Huh, sanon minä, herkkä hipiäinen.

Mutta ei se mitään, kunhan pääsen Suomeen. :)

Pysäyttävä viikonloppu

Viime viikonlopun hyvät fiilikset vaihtuivat lauantai-iltana suruun, epätoivoon ja pieneen pelkoon. Tieto Lontoossa tapahtuneesta terrori-iskusta kouraisi vatsanpohjasta. "Taas. Miksi? Miksi vihaa ja väkivaltaa?"

Helpotus siitä, että sattumien vuoksi en itse ollut Lontoon keskustassa. Mutta moni muu oli. Moni muu joutui kohtaaman pelon ja sekasorron. Piiloutumaan rakennuksiin epätietoisena kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Rauhallinen, tavanomainen ilta päättyi monen ihmisen kuolemaan, haavoittumiseen ja valtavaan sekasortoon. 

Sunnuntaina olin suunnitellut meneväni Lontooseen. Ensimmäistä kertaa pieni epävarmuus astui esiin. Olisi helppoa valita toisin ja lähteä jonnekin muualle. Tai jäädä tänne vähän syrjemmälle. Mutta mitä sitten tapahtuisi? Antaisin periksi. Vastaisin iskuihin, kuten tekijät ja heidän johtajansa haluavat - pelkäisin ja näyttäisin sen. Ei, sitä en halua tehdä. Silmiini osui viisaan presidenttimme Sauli Niinistön lausunto terrori-iskun johdosta: "Emme taivu emmekä turru toistuvienkaan terroritekojen edessä, sillä demokratia ja vapaus on vihaa vahvempia voimia." *

Lontoossa kaikki oli lähes ennallaan. Ihmisiä oli kaduilla yhtä paljon, kuin muinakin viikonloppuina. Covent Gardenissa, jonne suuntasin kavereideni kanssa, oli iloinen, keveä, kesäinen tunnelma. Kojuja, pikkuputiikkeja, kiireisiä kahviloita ja ravintoloita, katutaiteilijoita, hymyileviä ihmisiä. Aurinkoa, kukkia ja hyvää mieltä. Sama tunnelma jatkui jokirannassa. 

Välillä kuitenkin ihmiset vakavoituivat, keskustelivat huolirypyt kasvoillaan. Huomattava määrä poliiseja partioi turistialueilla ja jokaisella sillalla oli oma partionsa. Eilinen terrori-isku häilyi kaikkien mielissä.

Silti, ihmismassoista ikään kuin huokui päättäväisyys siitä, että elämää jatketaan niin normaalisti kuin se on mahdollista. Ihmiset ovat päättäneet olla antamatta pelolle valtaa.

*Presidentti Sauli Niinistön lausunto 4.6.2017: http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=362913&culture=fi-FI

Omaa tietä tulevaisuuteen

Tämä viikonloppu on iso viikonloppu monelle nuorelle ja vähän vanhemmallekin. Valmistujaisviikonloppu, koulunpäättäjäisviikonloppu, joka on täynnä iloa, riemua, ehkä vähän haukeuttakin.

Facebookin livelähetyksen myötä pääsin seuraamaan pikkuveljeni ylioppilasjuhlaa. Samalla mieleeni nousi oma ylioppilaspäiväni kahden vuoden takaa. Iloinen päivä, jolloin monta vuotta lukion aloittamisen jälkeen sain painaa valkolakin päähäni. Päivä merkitsi minulle ennen kaikkea porttia tulevaisuuteen, jatko-opintoihin. 

Lakin saadessani olin 22-vuotias. Vanha ylioppilaaksi siis. Kaikki ystäväni olivat siinä vaiheessa jo kovassa vauhdissa korkeakouluopinnoissa tai jopa loppusuoralla, mutta toisaalta, minulla oli siihen mennessä jo useampi vuosi arvokasta työkokemusta. Vieläpä alalta, jolle kouluttaudun tällä hetkellä.

Oma reittini kohti valmista ammattia ei ole ollut se suorin, se mihin yhteiskunta meitä painostaa. Olen myös välillä kohdannut ihmettelyä päätöksistäni. Päätökset tulevaisuuden suhteen eivät ole helppoja, etenkään, kun kiinnostuksen kohteita on monia. Välillä saattaa astua harhaan huomatakseen, ettei tämä olekaan minun juttuni ja joutuu valitsemaan uuden tien. Löytääkseen sen, mitä haluaa tehdä sydämestään.

Ja kuitenkin, sanoipa yhteiskunta mitä tahansa, kaikista tärkeintä on ihmisenä kasvaminen. Sillä opintiellä jokainen kokemus vie meitä eteenpäin.

Valmistuneet, koululaiset ja kaikki muutkin, nauttikaa tästä viikonlopusta juhlineen. Nauttikaa kesän alkamisesta, siitä vapauden tunteesta mitä se tuo! Astukaa rohkeasti eteenpäin omalla tiellänne, älkää pelätkö tulevaisuutta, luottakaa siihen. Elämällä on meille paljon hyvää annettavaa.

Au pairina erilaisissa perheissä 2/2

Edellisessä postauksessa kerroin arkipäivästäni aikaisemmassa perheessäni. Vertailun vuoksi tänään on vuorossa päivä nykyisessä perheessäni. Tässä perheessä minulla on hoidettavana 4,5 vuotias poika sekä koira.

6:45 Kello soi. Kerran täytyy torkuttaa, sen jälkeen aamupesulle.
7:00 Hipsin alakertaan. Poju on jo syömässä aamupalaa. Annan lisää muroja ja poika jatkaa videoiden kastomista tabletilta. Itse otan vesilasin ja istahdan pöytään selaamaan somea ja lukemaan uutisia. Annan vielä "juojaajuguttia" (juomajogurttia) pojalle, kun hän sitä pyytää.
7:30 Aamupala on syöty. Vanhemmatkin ovat ehtineet lähteä töihin. Me lähdetään yläkertaan vaihtamaan pojalle päivävaatteet. Tänään onkin lämmin päivä ja saa laittaa shortsit jalkaan! Tässä vaiheessa menee kuitenkin riehumisvaihe päälle. Alan kertomaan tarinaa käärmeistä ja lupaan näyttää kuvankin, kunhan vaatteet ovat päällä.
7:45 Vaatteet vaihdettu, kuva katsottu, vuorossa hampaiden pesu.
7:50 Nyt on hetki aikaa leikkiä ennen nurseryyn menoa. Tämän hetken in-juttu on juosta sängyssä olevaa liukumäkeä ylös.
8:05 Aika laittaa ulkovaatteet päälle ja lähteä päiväkotiin.
8:20 Ollaan perillä päiväkodissa, käyn kirjaamassa pojan sisään, annan lähtöhalin ja kipaisen takaisin kotiin.
8:35 Olen kotona ja nälkä kurnii vatsassa. Tekaisen aamupalan ja keitän vielä kupin teetä.

Mulla on päivisin yli 8 h aikaa, kun poju on päiväkodissa. Päivittäin sinä aikana mun pitää ulkoiluttaa koira (1h), imuroida alakerta (10 min) sekä kastella nurmikko ja kukat, jos on lämmin päivä. Kerran viikossa pesen lakanoita ja pyyhkeitä 1-2 koneellista ja otan vastaan ruokalähetyksen, mutta siinä mun hommat pääsääntöisesti ovat.

9:00 Tänään on todella lämmin päivä, joten nurtsia ja kukkia kasteleen.
9:20 Homma hoidettu ja päätän ottaa rennosti tämän päivän, kun enkun tuntia ei ole. Tällä hetkellä käyn tiistai ja torstai aamupäivisin englanninkurssilla, mutta nyt on lomaviikko. Lueskelen blogeja ja taltutan omaa luomisen tuskaa kirjoittamalla.
11:00 Siivooja tulee ja lähden koiran kanssa lenkille. (Täällä käy siivooja kerran viikossa.)
12:15 Lenkki tehty ja ryhdyn valmistamaan lounasta. Ulkona on ihana ilma ja päätän syödä siellä.

 
13:15 Siivooja lähtee. Minä palaan siivottuun, putipuhtaaseen huoneeseeni ja kirjoitan muutaman kortin Suomeen.
13:45 Kiireettömään päivään kuuluu päikkärit. :)
14:45 Ruokalähetyksen pitäisi tulla tänään klo 15-16 välillä sekä yhden paketin klo 15:30-16:30 välillä, joten menen alakertaan odottelemaan.
15:35 Ruokatilaus saapuu. Otan sen vastaan ja lajittelen tavarat paikoilleen.
16:05 Ovikello soi ja ilmoitettu paketti tuodaan. Kulutan lopun vapaa-ajan lukemalla.
17:05 Lähden hakemaan pojan päiväkodista. Otan koiran mukaan, jotta hän saa samalla iltakävelynsä. Kotimatkalla pyöräily on niin holtitonta, että poika joutuu hetkeksi patikkamieheksi. Pahin rangaistus hänelle ikinä.

17:40 Kotona ollaan, ja pitkän päivän jälkeen väsy purkautuu vilkkautena.
17:50 Vaatteet saadaan riisuttua ja kädet pestyä. Annan pojalle iltapalan ja koiralle myös oman ruokansa. Istahdan pojan seuraksi pöytään.
18:15 Päästään leikkimään. Tänään mennään takapihalle tekemään kärrynpyöriä (minä) ja kieppejä (poju). Koira touhuaa mukana, eikä poju aina käsittele häntä kovin nätisti.
18:50 Siirrytään leikkimään sisälle. Kimmon puuhevonen (=laulu) on tällä hetkellä kova sana. Varsinkin se lohikäärmekohta.:)
Mulla on tänä iltana beibisittaus. Yleensä pääsen jo tähän aikaan töistä. 
19:10 Poju rauhoittuu katsomaan videoita tabletilta.
19:35 Iltapesun aika. Väsy ottaa vallan ja otan vastaan pienen kiukunpuuskan. Hampaat saadaan kuitenkin pestyä ja yövaatteet vaihdettua sutjakkaasti. Luen iltasadun, annan halauksen ja iltapusun (saan sen myös itse:) ) ja toivotetaan hyvää yötä sekä kauniita unia toisillemme.
19:55 Menen keittiöön valmistamaan itselle dinnerin. Vien roskikset kadun varteen, sillä huomenna käy roska-autot. Pojan huoneesta kuuluu huutelua ulos asti. Hän haluaa vettä.
20:10 Yläkerrassa on vielä äänekkäät leikit menossa. Pyydän olemaan hiljaa ja alkamaan nukkumaan. Syön itse dinnerin.
20:30 Poika nukkuu huoneessaan. Työt on tältä päivältä tehty.

Näissä kahdessa perheessä au pairin työ on hyvin erilaista. Okei, molemmissa huolehditaan lapsista, mutta silti erot ovat valtavia. Ensimmäisessä perheessä minulla oli niin paljon muita asioita hoidettavana, että en ehtinyt olla lasten kanssa melkeinpä ollenkaan, kuten pelata ja leikkiä. Toki 8- ja 10-vuotiaat pojat ovat aivan eri asia mitä 4-vuotias, mutta kyllä heillekin olisi varmasti seura kelvannut. Tai ainakin ollut tarpeen.

Edelleenkin korostan sitä, että hakuvaiheessa kannattaa miettiä, minkälaiseen perheeseen on valmis menemään ja miten paljon tekemään töitä. Siinä on valtava ero, teetkö viikossa 35-40 tuntia, kuten minä edellisessä perheessä, vai n. 20 tuntia viikossa, kuten tässä perheessä. On kuitenkin muistettava, että au pair asuu työpaikallaan, on vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä, päivän työtunnit saattavat olla esim. 12 tunnin sisällä, eivätkä peräkkäin. Au pair -aikana haluaa kuitenkin tehdä paljon muutakin kuin vain töitä.

Au pairina erilaisissa perheissä 1/2

Kevät ja kesä ovat aikoja, jolloin au pair -kokelaat etsivät perhettä tulevalle syksylle. Perheen etsiminen on usein aikaa vievä ja pitkä prosessi, ja se kannattaakin tehdä harkiten (toisin kuin minä..). Minulla on kokemusta kolmesta perheestä au pairin roolissa; yhdestä perheestä ensimmäisellä reissulla seitsemän vuotta sitten sekä kahdesta perheestä tämän hetkiseltä reissultani. Jokainen perhe on ollut erilainen au pairin tehtävien, työtuntien ja vastuun osalta.

Kerron teille tavanomaisesta työpäivästäni näissä kahdessa perheessä, joissa nyt olen ollut. Ensimmäiseksi palataan ex-perheeni luo, jossa olin 7 kuukautta ja seuraavassa postauksessa saatte tulla mukaan nykyisen perheeni päivään.

7:35 Herätyskello soi. Muutaman minuutin some-tsekkaus ja nopealle aamupesulle.
7:50 Lasten herätys. Tsekkaan lasten koulupukujen tilanteen; toiselle pitää silittää housut, toiselle paita. Kipaisen keittiöön pojat perässä ja nostan aamupalakulhot pöytään. Kehotan lapsia ottamaan aamupalaa. Hetkeä myöhemmin löydän nuoremman pojan (8.v) kodinhoitohuoneesta pyykkikorista. Hänellä on huono aamu.
7:55 Vanhemmat kiirehtivät töihin. Aloitan kouluvaatteiden silityksen. Päivän ensimmäinen riita alkaa. Syynä on toisen liian äänekäs syöminen. Vanhempaa poikaa häiritsee nuoremman tuijotus.
8:00 Pojat ovat saaneet aamupalan syötyä. Pyydän heitä menemään hampaiden pesulle. Vaatteet on silitetty, joten juoksen itse perässä yläkertaan vahtimaan hampaiden pesua, joka tahtoo olla välillä hankalaa.
8:05 Kehotan poikia pukemaan koulupuvut päälle. Pukeminen on yhtä hulabaloota. Huutoa, kiljumista, juoksemista ympäri yläkertaa. "Do you know what's time?" Tämä tehoaa vanhemmalle (10 v.) pojalle ja hän alkaa vihdoin pukea.
8:15 Koiran vuoro tulla huomioiduksi. Annan dogille ruuan, jota hän jää tyytyväisenä hotkimaan. Rauhoittelen poikien kinastelun ja tyhjennän tiskikoneen.

8:20 Vanhempi poika on valmiina. Annan hänelle lääkkeet ja huolehdin vesipullot reppuihin. Tänään he syövätkin koululounaan, joten eväitä ei tarvitse tehdä, kuten yleensä aamuisin.
Koira nököttää oven takana odottamassa ulos pääsyä. Avaan hänelle oven, josta hän livahtaa kiireesti tarpeilleen.
Vanhempi lähtee kouluun. Nuorempi huutelee ikkunasta törkeyksiä perään.
Nuorempi tulee alakertaan koulupuku päällä. Toisessa jalassa hänellä on sinipunainen Angry Birds-sukka ja toisessa vihreä. Pyydän vaihtamaan koulusukat jälkaan. Häntä ei kuulemma haittaa vaikka ovat eri paria. Kipaisee kuitenkin yläkertaan vaihtamaan sukkia.
8:30 Aika lähteä nuoremman kanssa kouluun.
8:45 Olemme koululla, joten pyörä parkkiin ja poika luokkaan. Sen jälkeen kipaisen kotiin.

9:00 Hiljainen talo vastassa, koirakin on asettunut levolle. Siivoan lasten aamupalasotkut pöydiltä ja syön itse aamupalan. Oma aika alkaa tästä. (Oma-aika tässä perheessä päivällä = 6 h, jonka aikana pitää ulkoiluttaa koira ja tehdä päivittäin joitain kotihommia, kuten pyykinpesua, imurointia, pölyjen pyykimistä, silitystä, keittiön ja pesuhuoneen siivousta)

10:00 Olen sopinut tapaamisen kahvilaan tuttavan kanssa. Kävelen keskustaan ja vaihdamme kuulumiset teekupin äärellä.
11:30 Kiirehdin kotiin, sillä autokorjari tulee korjaamaan autoa 11:30-15:30 välillä ja minun pitää olla paikalla antamassa auton avaimet hänelle.
11:38 Ovikello soi. Oven takana ei ole autokorjari, vaan postimies, joka tuo paketin. (Täällä tilataan lähes kaikissa postin kautta. Paketteja tulee viikossa 5-10.)
11:45 Välipalan aika.

12:00 Autokorjari saapuu vihdoin. Annan avaimet ja yritän ymmärtää, mitä hän sanoo. Ymmärsin huonosti. Korjaajan tultua lähden lenkille koiran kanssa pieneen vesisaateeseen. Se haittaa koiraa paljon enemmän kuin minua.
13:15 Ulkoilut tehty ja kylppärin siivouksen vuoro.
13:45 Kylppärin puunauksen jälkeen syön lounaan ja otan rennosti ennen lasten hakua koulusta.
14:57 Kello soi. Hyppään ylös ja lähden hakemaan poikia.
15:15 Koulun piha täyttyy lapsista ja vanhemmista. Nappaan pojat mukaan ja kiirehditään kotiin.



15:35 Olemme kotona ja hoputan poikia syömään välipalaa. Tänään on pianotunnit, joten hidastelulle ei ole aikaa.
15:45 Opettaja saapuu ja on vanhemman pojan vuoro olla ensimmäinen. Ennen sitä annan hänelle päivälääkkeen. Siivoan välipalan jäljet pois.
16:00 Pyydän nuorempaa vaihtamaan kotivaatteet. Usemman kehotuksen jälkeen vaatteet saadaan vaihdettua. Korjaan lattialle heitetyt vaatteet pois ja löydän märät housut. Hups, nuoremmalle on sattunut vahinko. Lajittelen muutkin pyykit ja laitan koneen pyörimään.
16:20 Nuorempi aloittaa kotiläksyjen tekemisen. Minulla pyykkikasa odottaa silittämistä. Ei muuta kuin toimeen!
16:35 Vuoron vaihto pianotunnille. Vanhemman pojan vuoro vaihtaa vaatteet, kun ei ehtinyt ennen pianotuntia. Vaatteiden vaihtoon kuluu aikaa 30 min. Lelun etsiminen on paljon tärkeämpää ja loppuvaiheessa syynä oli jumiutunut kravatti (tekosyy siis :) )
17:05 Poika on saanut kotivaatteet päälle. Pianotunnilla ehti jo tulla nälkä, joten jääkapin kautta läksyjen tekoon.
17:10 Nuoremman pianotunti on ohi.
17:25 Vanhempi saa kotiläksynsä tehtyä. Lopetan silittämisen tältä päivältä ja alan tarkistamaan molempien tehtävät.Vanhempi poika siirtyy on tietokoneella tekemään kotiläksyjä. Ne vaihtuvat kuitenkin pain videoihin, joten tarvitaan muistutus säännöistä.
17:45 Tehtävät tarkistettu. Pojat käyvät vuorotellen korjaamassa virheensä.
17:50 Riita on taas alkanut. Tilanteen rauhoittamiseksi lähden pelaamaan nuoremman pojan kanssa Scrabblea.

18:05 Alan valmistamaan dinneriä. Tänään vuorossa pastaa, makkaroita, porkkanaa ja maissia. Ruuan valmistuksen ohella siistin paikkoja, laitan pyykit kuivumaan ja annan koiralle ruuan.
18:30 Pojilla alkaa yläkerrassa kunnon riita. Isä tulee juuri sopivasti kotiin ja laittaa pojat ruotuun. Muutaman mustelman ehtivät kuitenkin aiheuttaa toisilleen.
18:35 Dinneri on valmista ja päästään kaikki syömään (minä ja lapset).
18:55 Siivoan keittiön ja laitan muut paikat kuntoon. Puhdistan ja lankkaan vielä poikien koulukengät. Nappaan silittämäni pyykit kainaloon ja laitan ne kaappeihin.

19:10 FREETIME Mun työpäivä on nyt ohi ja voin rentoutua. Pieni kävelylenkki, mahdollisesti skype kotiin, somettamista, netissä surffailua, kirjoittamista, lukemista -mitä nyt milloinkin mieli tekee tehdä.
22:30 Nukkumaan, jotta huomenna jaksaa samanlaisen päivän.

Tällaista minulla oli edellisessä perheessä. Kotityöt toki vaihtelivat päivittäin ja useimpina päivinä ne vei enemmän aikaa kuin tänä kyseisenä päivänä, mutta aikataulullisesti päivät olivat kutakuinkin tällaisia. Työtunteja kertyi n.7-9 h / päivä.

Seuraavan postauksen myötä huomaatte, miten erilaista tämä työ on eri perheissä.

Alkukesän vihreys

Aurinko on hellinyt viime viikonlopusta alkaen ja lämpötila on kivunnut joka päivä vähintään +25 asteeseen. Lämpöä siis riittää ja vaateongelmat vaivaa, sillä kesävaatteet ovat vähissä. Toivottavasti lämpimät ilmat ovat siitä huolimatta tulleet jäädäkseen.

Olen nauttinut suuresti kaikesta tästä vihreydestä, mitä luonto nyt tarjoaa. Rakastan keväänvihreää -sen voimaannuttavaa ja rauhoittavaa vaikutusta. Päivittäiseen työhöni kuuluu koiran päivälenkki, joten ulkoilua tulee jo työn puolesta. Käyn myös lähes joka ilta töiden jälkeen pienellä tai vähän suuremmallakin happihyppelyllä. Ja mikäs täällä ulkoillessa, sillä meidän asuinpaikan vieressä on kaksi isoa ulkoilualuetta.

Kevään ja kesän myötä mieleen on hiipinyt myös koti-ikävä. Ikävä siihen fiilikseen, mitä Suomessa keväällä on, kun luonto alkaa vihertää; kouluhommat saadaan ison uurastuksen jälkeen päätökseen, "loma" alkaa (ts. koulu loppuu, työt alkaa), juodaan päiväkahvit koko perheen voimin ulkosalla, lähdetään kavereiden kanssa töiden jälkeen pelaamaan biitsiä, uskaltaudutaan ensimmäistä kertaa uimaan. Paljon ideoita, paljon tekemistä, paljon energiaa, paljon iloa. Paljon vapautta. Tai sen tunnetta.

Minun aika on kuitenkin nyt olla täällä.Viettää aikaa epämukavuusalueellani, kokea suurta iloa, ihmetystä, epävarmuutta, turhautuneisuutta, onnistumista, onnellisuutta.

Oppia ja tuntea voimakkaasti.

 Sekä odottaa malttamattomana juhannuslomaa Suomeen!

Saankin tänä vuonna kokea alkukesän hennon vihreän kaksi kertaa.

Pääsiäislomalla osa 2 - Kööpenhaminassa ja Worthingissa

Eniten pääsiäisreissulla odotin visiittiä Kööpenhaminaan, olin saanut siitä niin monia hyviä suosituksia. Eikä minun tarvinnut pettyä.

Kaunis satama-alue, Nyhavn, otti innokkaat turistit ystävällisesti vastaan myös sateisena päivänä. Värikkäät talot loistivat harmaasta säästä huolimatta ja tunnelma oli leppoinen.

Nyhavnista jatkettiin matkaa rantaa pitkin kohti Pieni merenneito -patsasta. Yksi lapsuuteni lempisaduista ja -hahmoista oli juurikin ihana, koskettava Pieni mereneneito. Kuvausvuoroa piti ihan jonottaa, sen verran oli turisteja löytänyt paikalle rauhallisena arkipäivänäkin.

Aika oli rajallista myös Kööpenhaminan reissulla, ja ehdin näkemään vain pintaraapaisun kaupungista muutaman tunnin aikana. Ehdottomasti haluan mennä sinne uudestaan. Christianian vapaakaupunki on listalla ensimmäisenä. :)

Kiitos Sallu vieraanvaraisuudesta ja mahdollisuudesta vierailla siellä päin! Nautin reissusta äärimmäisen paljon. <3

Pitkäperjantai-iltana lähti lento takaisin Englantiin. Lentokentältä menin suoraan 'sijaisperheeni' luo Worthingiin. Vietimme siellä ihanan ja rentouttavan pääsiäisen. Ihan mahtavaa, että täällä on paikka, jossa voi olla niin rennosti, kuin haluaa. Siihen vielä extrana ihan vieressä oleva meri ja pikkuinen tyytyväinen vauveli, jota saa hoidella. :)

Tämä viikon pääsiäisloma tuntui paljon pidemmältä kuin olikaan, niin paljon ehdin sinä aikana tekemään. Ja matkakuume jäi päälle..

Pääsiäislomalla osa 1 - Ruotsissa

Jo alkuvuodesta varasin pääsiäislomalle lennot ystävän luokse Ruotsiin. Sujuvasti sain reissun järjestymään siitäkin huolimatta, että päätös perheen vaihtamisesta tuli matkavarauksen jälkeen.

Lensin siis Kööpenhaminaan, josta hurautin junalla vajaassa tunnissa Ruotsin puolelle Lundiin, jossa ystäväni asustelee. Lund olikin ihastuttava kaupunki. Kapeita kujia, vanhoja rakennuksia ja erityisesti pidin yliopistoalueesta.

Pitkän ajan jälkeen kuulumisten vaihto oli paikallaan. Ensimmäinen päivä kuluikin ihan vain jutellen ja nauttien ystävän seurasta. Ja ai niin, käytiinhän me ruokakaupassa! Siellä tuli lähes kotoinen olo: näkkäriä, ruisleipää, tuttuja maitotuotteita, ja mikä parasta - oikeita karkkeja! :)

Pitkäperjantain päiväkävelyllä kävimme Lundin tuomiokirkossa. Kirkko oli todella vaikuttava kaikessa jylhyydessään. Pitkäperjantaina se korostui entisestään, sillä mm. ainoat valonlähteet olivat ikkunoista ja kynttilöistä tuleva valo.

Yhtenä päivänä kävimme Malmössä. Kaupunki oli minulle positiivinen yllätys, sillä olen aina pitänyt sitä jotenkin epämiellyttävänä ja hieman hurjana paikkana. Mistä lie se on iskostunut päähän vuosia sitten. Onneksi tämä mielikuva saatiin nyt kumottua.

Keskellä viikkoa kaupungilla oli erityisen rauhallinen tunnelma, paljon kivan näköisiä liikkeitä ja kahviloita. 

Meri on kävelymatkan päässä Malmön keskustasta, ja aivan merenrannalla mielenkiintoinen kaupunginosa, Västra Hamnen. Alueella on paljon uudisrakennuksia ja siellä on kokeiltu ihan kaikkea. Näin maallikon silmiin se oli sekasotku, tilkkutäkki, mutta mielenkiintoinen. Totesinkin, että tulen 5-10 vuoden päästä uudelleen, sillä haluan nähdä millainen alueesta tulee. 

Västra Hamnenissa on myös Malmön kuuluisin ja pohjoismaiden korkein rakennus, upea Turning Torso.

Jottei tämä postaus venyisi liian pitkäksi, kerron visiitistä Kööpenhaminaan seuraavassa postauksessa. :)

Kevätterveisiä

Tuntuu hullulta, että kevät on ehtinyt jo näin pitkälle. 10. päivä huhtikuuta. Tajusin juuri, että olen ollut täällä tasan 8 kuukautta! Ja tässä uudessa perheessäkin jo kuukauden.

Täällä narsissikausi on jo ohi, tulppaanit vielä kaunistavat pihoja. Luonnossa alkaa olemaan kaunis hennonvihreä väritys. Ah, se niin voimaannuttava ja rauhoittava väri.

Parin viikon ajan täällä on ollut päivisin lämpötila +13-20 astetta. Lauantaina ja sunnuntaina se kohosi jo reilusti yli 20 asteen! Mikä ihana tunne pyöräillä t-paidassa teelle keskustaan, tilata suklaakakkua ja teetä ja nauttia se hyvässä seurassa, auringon paistaessa.

Sängynpäädyssä lattialla on matkalaukku pakattuna. Viiden tunnin päästä soi herätyskello. Lähden muutaman päivän reissulle Ruotsiin ystävän luokse. Kauan odotettu pääsiäisloma on vihdoin tässä ja nyt! Tuntuu hyvältä vaihtaa maisemaa muutamaksi päiväksi. Ei siksi, etteikö täällä menis hyvin.

Kerroin tänään hoitopojalleni lomasta ja reissusta. Ensimmäinen kysymys tältä 4-vuotiaalta oli: "Milloin tulet takaisin?" Hymyilin ja vakuutin olevani poissa vain viikon.

"We are strong", kirjoitti katutaiteilija Ruotsin lipun alle Lontoossa viikonloppuna. Tukholma, Lontoo, Pietari, Syyria, Egypti.. Jokainen on liikaa, aivan liikaa. Kunpa tämä pääsiäisviikko saisi olla rauhanomainen. Kunpa meistä jokainen voisi kohdata toinen toisemme ihmisenä, hyväksyen, kunnioittaen, ilman vihaa.

Kaikista näistä pahoista ja sydäntä riipaisevista tapahtumista huolimatta katso ympärillesi, pysähdy. Iloitse niistä kauniista ja hyvistä asioista mitä sinulla on. Aurinkoa pääsiäiseesi!

Siskot Englannissa

Tiedättehän, miten hienoa ja liikuttavaa on nähdä tärkeitä ihmisiä pitkän ajan jälkeen? Kun välillänne on liikaa kilometrejä, jotta voisitte nähdä useammin? Ilon kyyneliltä ei vältytty Oxford Street'lla vaatekaupassakaan, kun silmäni löysivät sieltä siskoni ja pääsin rutistamaan heidät syliini. Sain viettää täällä ainutlaatuisen viikonlopun kaikkien pikkusiskojeni kanssa.

Näiden kuvien myötä välitän teille hetkiä ja tunnelmia viikonlopulta.

Lontoo on kaunis illalla kaikessa valoloistossaan. Perjantain shoppailureissu Oxford Streetilla saatiin päätökseen ja illallisen jälkeen lähdettiin ihastelemaan kaupunkia iltavalaistuksessa. Tie vei Sohosta China Towniin, Trafalqar Squarelle ja sieltä Westminsteriin Big Benin ja London Eyen juurelle jokirantaan.

Lauantai aloitettiin Notting Hillin rakennuksia ja katuja ihastelemalla. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, nuo värikkäät talot ovat niin inspiroivia ja kauniita! Ja kun seurakin on kohdillaan, niin mikäs sen parempaa. :)

Notting Hilliltä jatkoimme Kensingtonin palatsille ja Hyde Parkiin. Kirsikkapuut ja jotkin muut tuntemattomat olivat täydessä kukkaloistossaan.

Joskus kuvattavana oleminen käy voimille. Vaikka ei tämä paljoa poikkea perusilmeestä. ;D

Tarkoituksena oli päästä katsastamaan Lontoo yläilmoista Emirates Air Linella, mutta epäonneksemme se oli suljettu juuri tällä viikolla, joten se jäi vain haaveeksi. Kävimme katsastamassa tunnelmaa viereisellä The O₂ areenalla, jossa oli juuri alkanut UFC Fight Night. Väki oli miesvoittoista, mutta löytyi sieltä Makun sisko.:) Myöhemmin ravintolassa seurattiin Makun ottelu, joka päättyi meidän suomalaisten kannalta harmittavasti, kun Lontoon oma poika vei voiton.

Sunnuntai aamuna meillä lähti juna Victoria Stationilta Worthingiin. Vietimme mukavan ja antoisan päivän Raakelilla ja Masamilla. Pieni Elias-poika sai ihan kyllästymiseen asti vaihtaa syliä päivän aikana.

Illalla oli aika hyvästellä kaikki rakkaat, ja jättää heidät Raakelin ja Masamin huomaan yön yli ennen lentoa Suomeen. Nooran aupair-urakka tuli myös päätökseen ja hän lähti samalla lennolla muiden kanssa. Minun arkeni jatkuu täällä Englannissa, muilla se jatkuu Suomessa. 

Olen kiitollinen viikonlopusta, jotka sain viettää siskojen kanssa täällä. Uskon, että se aika oli mieleenpainuvaa meille kaikille. Kiitos Mirjami, Tytti, Noora ja Raisa.<3