Kohti juhannusta

Malttamattomana olen odottanut tätä viikkoa. Ja vielä malttamattomampana odotan huomista. Kuuden kuukauden jälkeen pääsen Suomeen! Edessä on noin viikon kauan odotettu loma. 

Täytyy myöntää, että nämä kuusi kuukautta ovat menneet hurjan nopeasti, vaikka moneen kertaan olen ikävän hetkinä laskenut viikkoja ja päiviä juhannukseen. Silti, aika ei tunnu niin pitkältä. Ehkäpä se, että täällä on tapahtunut paljon, vaikuttaa kokemukseen (mm. epätoivonhetket edellisessä perheessä, uuden perheen löytyminen, muutto, siskojen vierailu, uudet tuttavuudet, koko ihana, pitkä kevät).

Suunnitelmat lomalle olen rajannut ihan minimiin, sillä pari päivää menee pikkuveljen häävalmisteluihin ja itse häille. Palaan kuitenkin Suomeen elokuussa, joten silloin on kunnolla aikaa tehdä kaivattuja asioita ja nähdä perhettä ja ystäviä enemmän. Nämä muutamat päivät käytän ihan vain rentoutumiseen kotonakotona sekä lähellä olevien ystävien näkemiseen. Ulkosauna myös odottaa saunojaansa, ja matkaaja saunaa. Loistava yhtälö. ;)

! TJ1 !  Oi, miten mahtava se on todeta. :) Ihana päästä nauttimaan Suomen keskikesästä. Toivottavasti siellä on kohtuullisen lämmintä, ettei tarvitsisi talvitakkia laittaa päälle. :) Täällä on mennyt nyt 30 asteen raja rikki useampana päivänä peräkkäin, joten alle parinkymmentä astetta voi tuntua alkuun vähän viileältä. Huomenna vietän muutaman tunnin busseissa, kun matkustan lentokentälle, ja säätiedot lupaa 33 astetta. Huh, sanon minä, herkkä hipiäinen.

Mutta ei se mitään, kunhan pääsen Suomeen. :)

Pysäyttävä viikonloppu

Viime viikonlopun hyvät fiilikset vaihtuivat lauantai-iltana suruun, epätoivoon ja pieneen pelkoon. Tieto Lontoossa tapahtuneesta terrori-iskusta kouraisi vatsanpohjasta. "Taas. Miksi? Miksi vihaa ja väkivaltaa?"

Helpotus siitä, että sattumien vuoksi en itse ollut Lontoon keskustassa. Mutta moni muu oli. Moni muu joutui kohtaaman pelon ja sekasorron. Piiloutumaan rakennuksiin epätietoisena kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Rauhallinen, tavanomainen ilta päättyi monen ihmisen kuolemaan, haavoittumiseen ja valtavaan sekasortoon. 

Sunnuntaina olin suunnitellut meneväni Lontooseen. Ensimmäistä kertaa pieni epävarmuus astui esiin. Olisi helppoa valita toisin ja lähteä jonnekin muualle. Tai jäädä tänne vähän syrjemmälle. Mutta mitä sitten tapahtuisi? Antaisin periksi. Vastaisin iskuihin, kuten tekijät ja heidän johtajansa haluavat - pelkäisin ja näyttäisin sen. Ei, sitä en halua tehdä. Silmiini osui viisaan presidenttimme Sauli Niinistön lausunto terrori-iskun johdosta: "Emme taivu emmekä turru toistuvienkaan terroritekojen edessä, sillä demokratia ja vapaus on vihaa vahvempia voimia." *

Lontoossa kaikki oli lähes ennallaan. Ihmisiä oli kaduilla yhtä paljon, kuin muinakin viikonloppuina. Covent Gardenissa, jonne suuntasin kavereideni kanssa, oli iloinen, keveä, kesäinen tunnelma. Kojuja, pikkuputiikkeja, kiireisiä kahviloita ja ravintoloita, katutaiteilijoita, hymyileviä ihmisiä. Aurinkoa, kukkia ja hyvää mieltä. Sama tunnelma jatkui jokirannassa. 

Välillä kuitenkin ihmiset vakavoituivat, keskustelivat huolirypyt kasvoillaan. Huomattava määrä poliiseja partioi turistialueilla ja jokaisella sillalla oli oma partionsa. Eilinen terrori-isku häilyi kaikkien mielissä.

Silti, ihmismassoista ikään kuin huokui päättäväisyys siitä, että elämää jatketaan niin normaalisti kuin se on mahdollista. Ihmiset ovat päättäneet olla antamatta pelolle valtaa.

*Presidentti Sauli Niinistön lausunto 4.6.2017: http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=362913&culture=fi-FI

Omaa tietä tulevaisuuteen

Tämä viikonloppu on iso viikonloppu monelle nuorelle ja vähän vanhemmallekin. Valmistujaisviikonloppu, koulunpäättäjäisviikonloppu, joka on täynnä iloa, riemua, ehkä vähän haukeuttakin.

Facebookin livelähetyksen myötä pääsin seuraamaan pikkuveljeni ylioppilasjuhlaa. Samalla mieleeni nousi oma ylioppilaspäiväni kahden vuoden takaa. Iloinen päivä, jolloin monta vuotta lukion aloittamisen jälkeen sain painaa valkolakin päähäni. Päivä merkitsi minulle ennen kaikkea porttia tulevaisuuteen, jatko-opintoihin. 

Lakin saadessani olin 22-vuotias. Vanha ylioppilaaksi siis. Kaikki ystäväni olivat siinä vaiheessa jo kovassa vauhdissa korkeakouluopinnoissa tai jopa loppusuoralla, mutta toisaalta, minulla oli siihen mennessä jo useampi vuosi arvokasta työkokemusta. Vieläpä alalta, jolle kouluttaudun tällä hetkellä.

Oma reittini kohti valmista ammattia ei ole ollut se suorin, se mihin yhteiskunta meitä painostaa. Olen myös välillä kohdannut ihmettelyä päätöksistäni. Päätökset tulevaisuuden suhteen eivät ole helppoja, etenkään, kun kiinnostuksen kohteita on monia. Välillä saattaa astua harhaan huomatakseen, ettei tämä olekaan minun juttuni ja joutuu valitsemaan uuden tien. Löytääkseen sen, mitä haluaa tehdä sydämestään.

Ja kuitenkin, sanoipa yhteiskunta mitä tahansa, kaikista tärkeintä on ihmisenä kasvaminen. Sillä opintiellä jokainen kokemus vie meitä eteenpäin.

Valmistuneet, koululaiset ja kaikki muutkin, nauttikaa tästä viikonlopusta juhlineen. Nauttikaa kesän alkamisesta, siitä vapauden tunteesta mitä se tuo! Astukaa rohkeasti eteenpäin omalla tiellänne, älkää pelätkö tulevaisuutta, luottakaa siihen. Elämällä on meille paljon hyvää annettavaa.

Au pairina erilaisissa perheissä 2/2

Edellisessä postauksessa kerroin arkipäivästäni aikaisemmassa perheessäni. Vertailun vuoksi tänään on vuorossa päivä nykyisessä perheessäni. Tässä perheessä minulla on hoidettavana 4,5 vuotias poika sekä koira.

6:45 Kello soi. Kerran täytyy torkuttaa, sen jälkeen aamupesulle.
7:00 Hipsin alakertaan. Poju on jo syömässä aamupalaa. Annan lisää muroja ja poika jatkaa videoiden kastomista tabletilta. Itse otan vesilasin ja istahdan pöytään selaamaan somea ja lukemaan uutisia. Annan vielä "juojaajuguttia" (juomajogurttia) pojalle, kun hän sitä pyytää.
7:30 Aamupala on syöty. Vanhemmatkin ovat ehtineet lähteä töihin. Me lähdetään yläkertaan vaihtamaan pojalle päivävaatteet. Tänään onkin lämmin päivä ja saa laittaa shortsit jalkaan! Tässä vaiheessa menee kuitenkin riehumisvaihe päälle. Alan kertomaan tarinaa käärmeistä ja lupaan näyttää kuvankin, kunhan vaatteet ovat päällä.
7:45 Vaatteet vaihdettu, kuva katsottu, vuorossa hampaiden pesu.
7:50 Nyt on hetki aikaa leikkiä ennen nurseryyn menoa. Tämän hetken in-juttu on juosta sängyssä olevaa liukumäkeä ylös.
8:05 Aika laittaa ulkovaatteet päälle ja lähteä päiväkotiin.
8:20 Ollaan perillä päiväkodissa, käyn kirjaamassa pojan sisään, annan lähtöhalin ja kipaisen takaisin kotiin.
8:35 Olen kotona ja nälkä kurnii vatsassa. Tekaisen aamupalan ja keitän vielä kupin teetä.

Mulla on päivisin yli 8 h aikaa, kun poju on päiväkodissa. Päivittäin sinä aikana mun pitää ulkoiluttaa koira (1h), imuroida alakerta (10 min) sekä kastella nurmikko ja kukat, jos on lämmin päivä. Kerran viikossa pesen lakanoita ja pyyhkeitä 1-2 koneellista ja otan vastaan ruokalähetyksen, mutta siinä mun hommat pääsääntöisesti ovat.

9:00 Tänään on todella lämmin päivä, joten nurtsia ja kukkia kasteleen.
9:20 Homma hoidettu ja päätän ottaa rennosti tämän päivän, kun enkun tuntia ei ole. Tällä hetkellä käyn tiistai ja torstai aamupäivisin englanninkurssilla, mutta nyt on lomaviikko. Lueskelen blogeja ja taltutan omaa luomisen tuskaa kirjoittamalla.
11:00 Siivooja tulee ja lähden koiran kanssa lenkille. (Täällä käy siivooja kerran viikossa.)
12:15 Lenkki tehty ja ryhdyn valmistamaan lounasta. Ulkona on ihana ilma ja päätän syödä siellä.

 
13:15 Siivooja lähtee. Minä palaan siivottuun, putipuhtaaseen huoneeseeni ja kirjoitan muutaman kortin Suomeen.
13:45 Kiireettömään päivään kuuluu päikkärit. :)
14:45 Ruokalähetyksen pitäisi tulla tänään klo 15-16 välillä sekä yhden paketin klo 15:30-16:30 välillä, joten menen alakertaan odottelemaan.
15:35 Ruokatilaus saapuu. Otan sen vastaan ja lajittelen tavarat paikoilleen.
16:05 Ovikello soi ja ilmoitettu paketti tuodaan. Kulutan lopun vapaa-ajan lukemalla.
17:05 Lähden hakemaan pojan päiväkodista. Otan koiran mukaan, jotta hän saa samalla iltakävelynsä. Kotimatkalla pyöräily on niin holtitonta, että poika joutuu hetkeksi patikkamieheksi. Pahin rangaistus hänelle ikinä.

17:40 Kotona ollaan, ja pitkän päivän jälkeen väsy purkautuu vilkkautena.
17:50 Vaatteet saadaan riisuttua ja kädet pestyä. Annan pojalle iltapalan ja koiralle myös oman ruokansa. Istahdan pojan seuraksi pöytään.
18:15 Päästään leikkimään. Tänään mennään takapihalle tekemään kärrynpyöriä (minä) ja kieppejä (poju). Koira touhuaa mukana, eikä poju aina käsittele häntä kovin nätisti.
18:50 Siirrytään leikkimään sisälle. Kimmon puuhevonen (=laulu) on tällä hetkellä kova sana. Varsinkin se lohikäärmekohta.:)
Mulla on tänä iltana beibisittaus. Yleensä pääsen jo tähän aikaan töistä. 
19:10 Poju rauhoittuu katsomaan videoita tabletilta.
19:35 Iltapesun aika. Väsy ottaa vallan ja otan vastaan pienen kiukunpuuskan. Hampaat saadaan kuitenkin pestyä ja yövaatteet vaihdettua sutjakkaasti. Luen iltasadun, annan halauksen ja iltapusun (saan sen myös itse:) ) ja toivotetaan hyvää yötä sekä kauniita unia toisillemme.
19:55 Menen keittiöön valmistamaan itselle dinnerin. Vien roskikset kadun varteen, sillä huomenna käy roska-autot. Pojan huoneesta kuuluu huutelua ulos asti. Hän haluaa vettä.
20:10 Yläkerrassa on vielä äänekkäät leikit menossa. Pyydän olemaan hiljaa ja alkamaan nukkumaan. Syön itse dinnerin.
20:30 Poika nukkuu huoneessaan. Työt on tältä päivältä tehty.

Näissä kahdessa perheessä au pairin työ on hyvin erilaista. Okei, molemmissa huolehditaan lapsista, mutta silti erot ovat valtavia. Ensimmäisessä perheessä minulla oli niin paljon muita asioita hoidettavana, että en ehtinyt olla lasten kanssa melkeinpä ollenkaan, kuten pelata ja leikkiä. Toki 8- ja 10-vuotiaat pojat ovat aivan eri asia mitä 4-vuotias, mutta kyllä heillekin olisi varmasti seura kelvannut. Tai ainakin ollut tarpeen.

Edelleenkin korostan sitä, että hakuvaiheessa kannattaa miettiä, minkälaiseen perheeseen on valmis menemään ja miten paljon tekemään töitä. Siinä on valtava ero, teetkö viikossa 35-40 tuntia, kuten minä edellisessä perheessä, vai n. 20 tuntia viikossa, kuten tässä perheessä. On kuitenkin muistettava, että au pair asuu työpaikallaan, on vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä, päivän työtunnit saattavat olla esim. 12 tunnin sisällä, eivätkä peräkkäin. Au pair -aikana haluaa kuitenkin tehdä paljon muutakin kuin vain töitä.