Minulle se on sykähdyttävin teos kautta Suomen historian. Ja uskallanpa väittää, että sellaisena se pysyykin. Sävellyksen tunnelataus on todella voimakas. Voin melkein nähdä, kuinka herra Sibelius on sitä tehnyt otsa rypyssä, kasvot punoittaen, kovalla voimalla nuotteja kirjoittaen, tuoden esille Suomen poliittista tilannetta omalla tavallaan. Välillä mieleen on tullut kaikki se kauneus, mitä Suomesta löytyy. Silloin käsi on keventynyt kirjoittamaan tunteikkaita säveliä luonnosta ja toivosta, joka kansan mielessä on elänyt -unelma omasta, vapaasta maasta, jossa on hyvä elää.
Ajattelemaan sitä, mitä kaikkea tämä merkitsee. Minulle. Meille. Maailmalle. Sitä, millä työllä itsenäisyys on saatu. Miten suurien, liian suurien alkuselkkauksien jälkeen raakuudet saatiin loppumaan. Miten valtava, inhimillisesti ajateltuna liian suuri vihollinen tarvittiin, jotta ymmärrettiin taistella sen tärkeimmän yhteisen asian puolesta, yhtenä rintamana. Veljinä. Siskoina. Miten kova hinta jouduttiin antamaan itsenäisyyden vuoksi. Miten kovalla työllä ja sisulla pieni, köyhä maa jälleenrakennettiin. Kuinka elettiin pitkään pelokkaana ennalta-arvaamattoman naapurin kyljessä. Peläten, joka päivä. Miten viisaat johtajat maallamme on ollut. Miten mielissä pysyi kansalaisten hyvinvointi ja sen lisääminen. Tavoite puhaltaa yhteen hiileen, pitää huoli omasta maasta. Itsenäisyydestä.
Tämä päivä täällä Englannissa, kaukana kotoa, on ollut haikea. Tavallinen työpäivä, eikä erityiseen juhlimiseen ole sairastamisen vuoksi ollut energiaa. Ajatukseni ovat kuitenkin olleet kotimaassa, itsenäisyydessä, veteraaneissa, jälleenrakentajissa. Niissä tapahtumissa, mitä itsenäisyytemme aikana on sattunut. Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus kaikesta siitä, mitä meillä on. Kiitollisuus niitä ihmisiä, sankareita kohtaan, jotka ovat tämän meille mahdollistaneet.
 |
Pääs' seppelöimä suurten muistojen. Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle, Sa että karkoitit orjuuden, Ja ettet taipunut sa sorron alle, |
Sisimmästäni nousee toive kaikille suomalaisille: Pidetään yhtä. Se on kaikkein tärkeintä. Emmehän halua rikkoa sitä, mitä vanhempamme, isovanhempamme ja isoisovanhempamme ovat meille rakentaneet.
Tässä vielä linkki Finlandia-hymniin, ilta- tai aamupalaksi.
