Aurinko on hellinyt viime viikonlopusta alkaen ja lämpötila on kivunnut joka päivä vähintään +25 asteeseen. Lämpöä siis riittää ja vaateongelmat vaivaa, sillä kesävaatteet ovat vähissä. Toivottavasti lämpimät ilmat ovat siitä huolimatta tulleet jäädäkseen.
Olen nauttinut suuresti kaikesta tästä vihreydestä, mitä luonto nyt tarjoaa. Rakastan keväänvihreää -sen voimaannuttavaa ja rauhoittavaa vaikutusta. Päivittäiseen työhöni kuuluu koiran päivälenkki, joten ulkoilua tulee jo työn puolesta. Käyn myös lähes joka ilta töiden jälkeen pienellä tai vähän suuremmallakin happihyppelyllä. Ja mikäs täällä ulkoillessa, sillä meidän asuinpaikan vieressä on kaksi isoa ulkoilualuetta.
Kevään ja kesän myötä mieleen on hiipinyt myös koti-ikävä. Ikävä siihen fiilikseen, mitä Suomessa keväällä on, kun luonto alkaa vihertää; kouluhommat saadaan ison uurastuksen jälkeen päätökseen, "loma" alkaa (ts. koulu loppuu, työt alkaa), juodaan päiväkahvit koko perheen voimin ulkosalla, lähdetään kavereiden kanssa töiden jälkeen pelaamaan biitsiä, uskaltaudutaan ensimmäistä kertaa uimaan. Paljon ideoita, paljon tekemistä, paljon energiaa, paljon iloa. Paljon vapautta. Tai sen tunnetta.
Minun aika on kuitenkin nyt olla täällä.Viettää aikaa epämukavuusalueellani, kokea suurta iloa, ihmetystä, epävarmuutta, turhautuneisuutta, onnistumista, onnellisuutta.
Oppia ja tuntea voimakkaasti.
Sekä odottaa malttamattomana juhannuslomaa Suomeen!
Saankin tänä vuonna kokea alkukesän hennon vihreän kaksi kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti