Arkeen pyrkimistä

Hui, reilut kaksi viikkoa olen jo ehtinyt olla täällä. Arki alkaa pikku hiljaa löytämään raiteilleen, vaikka paljon on vielä totuttelua ja oppimista perheen kanssa.

Ensimmäiset viikot täällä ovat olleet työntäyteisiä, sillä lapset ovat nyt kesälomalla. Täällä Briteissä koulujen lomat ja lukuvuosi menevät täysin eri tavalla kuin meillä Suomessa. Lomia täällä on useammin ja lukuvuosi on jaettu kolmeen osaan. Jokaisen jakson jälkeen on pitempi loma ja myös jakson puolessa välissä on muistaakseni viikon mittainen loma. Lasten koulu alkaa vasta 5. syyskuuta, joten vielä ensi viikko pitää tehdää pitkää päivää. Työtunteja kertyy nyt ensimmäisinä viikkoina n. 50 h per viikko, normaalisti minulla on 35 viikkotuntia.

Näin isoilla tuntimäärillä ei pitänyt mun työt täällä alkaa, sillä lapset ovat täällä kesälomalla yleensä "lomakoulussa" eli päivän treenaamassa esim. jotain urheilulajia. Viime viikolla näillä pojilla oli jalkapallokerho joka päivä 10-15 ja tällä viikolla rugbya 10-14. Toinen pojista kuitenkin sairastui viime viikolla ja jouduin hoitamaan häntä koko päivät keskiviikosta lähtien. Aupairin arki tuli siis heti hyvinkin tutuksi: sopimuksessa olevat tunnit ovat  vain normi viikkoja varten, jos jotain erityistä sattuu, aupair joustaa. :) Noo, liksa on näiltä viikoilta parempaa.

Poikien vientireissulla.

Viime viikko meni lasten kanssa hyvin. Tutustumista puolin ja toisin pääsääntöisesti lautapelien ja ulkoilun merkeissä. Pojat olivat kilttejä ja tottelevaisia -vieraskoreutta näin aluksi. ;) Tämän viikon alku olikin sitten hyvin haasteellinen. Rajoja testattiin sen minkä ehdittiin. Tietokone, pelit ja televisio ovat - yllätys yllätys - pahimmat kiistan aiheet. Ja kun minulla sanasto ja kielitaito on rajallista, niin välillä tuntuu hyvinkin turhauttavalta. Lapset ovat myös hoksanneet käyttää hyväksi sitä, että en aina saa kunnolla ilmaistua heille asiaa. Jos täytyy hoitaa jokin tympeä asia, he esittävät etteivät ymmärrä, mitä pyydän. :) Kysyy välillä pitkää mieltä heidän kanssaan. Mutta sehän kuuluu tähän. :)

Pari viimeisitä päivää ovat olleet helpompia. Testailut ovat jääneet vähemmälle ja yhteinen sävel alkaa löytyä. Eilen siivottiin yhdessä poikien huone jo ensimmäisestä pyynnöstäni. :) Ja lautaset tuodaan tiskipöydälle ruokailun päätteeksi. Välillä ne on laitettu jopa tiskikoneeseen. Pikku hiljaa kohti normaalia arkea. En voi silti kieltää odottavani aikaa, kun koulu alkaa pojilla. Odotan sitä, että saan omaa aikaa muulloinkin kuin illalla seitsemän jälkeen. Ja että olen energisempi lasten kanssa. Ja että saan siivoilla omassa rauhassa.

Aurinko on tällä viikolla paistanut lähes koko ajan pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on ollut päivittäin yli 25 astetta. Tuntuu ihan lämpimältä tottumattomalle. :)

Naapurin omenat ovat jo kovasti kypsyneet. Omenavarkaisiin?;)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! Minä ainakin aion nyt rentoutua, enkä laita edes herätyskelloa aamuksi soimaan. :)
- Laura