Miten tämä kieli toimii

Reilu viikko jo vierähtänyt uusissa maisemissa. Hyvin monenlaisia hetkiä on joukkoon mahtunut, kuten arvata saattaa. On aika kertoa kuluneista päivistä.

Viime viikon keskiviikkona hyvästelin Oulun aamu seitsemältä ja lennähdin Helsinkiin. Helsingissä oli hyvät oltavat odotella jatkolentoa Lontooseen. Uniputkikin osoittautui oikein toimivaksi ja tarpeelliseksi edellisyön vähäisten unien vuoksi. :) Jännitys nousi välillä lähes sietämättömäksi ja olin erittäin huollissani ja lähes paniikissa siitä, miten perhe ottaa vastaan heikon kielitasoni. Huoleni osoittautui onneksi turhaksi.

Pienen säätämisen jälkeen pääsin Gatwickin lentokentälle Heathrow'lle, jossa perheen äiti odotti minua. Kello oli jo paikallistakin aikaa lähemmäs kymmentä, kun pääsimme uuteen majapaikkaani (Suomessa kello on kaksi tuntia edellä), joten väsymys oli valtaisa. Pikainen talon esittely ja dinneri sille iltaa, sen jälkeen olinkin täysin valmis nukkumaan.

Muun perheen, eli molemmat pojat ja isän, tapasin seuraavana päivänä. Pojat olivat vähintäänkin yhtä jännittyneitä kuin minä, ja asiaa ei yhtään helpottanut se, että heidän uusi au pairinsa oli suu supussa lähes koko ajan. Yllättävän iso kynnys oli alkaa puhua lapsille. Ajattelin, että menetän heti alkuunsa auktoriteettini heidän kanssaan, kun en pysty puhumaan heille edes arkipäiväisiä asioita. Mutta eipä siinä auttanut, kuin pikku hiljaa alkaa puhumaan sitä mitä kykeni. Lapset ovat yllättävän kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. Vaikka tänään nuorempi pojista sanoikin, että et sinä kyllä ole kovin hyvä englannissa. :D Sen jälkeen, kun en tiennyt jotain tavallista sanaa.

Perheen isän kanssa kommunikointi on erittäin haastavaa. Aksentti on niin hankala minulle, että en meinaa saada sieltä irti edes helpoimpia sanoja. Todella rasittavaa ja hermoja raastavaa. Onneksi äidillä on hyvin selkeä aksentti ja hän osaa puhua minulle tarpeeksi yksinkertaisesti. Hän onkin pääsääntöisesti opastanut minua. Kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että he eivät odota minulta enempää kuin mitä osaan. Vanhemmat ovat hyvin kannustavia kielen kanssa.

Viime viikon päivät menikin perheeseen ja ympäristöön tutustuessa sekä oppiessa talon tavoille. Lauantaina pyörähdettiin Lontoon puolella Uxbridgessa kaupoilla. Muuten olenkin toistaiseksi ollut täällä Beaconsfieldissä. Ensivaikutelma tästä kaupungista on se, että tämä on pieni, turvallisen tuntuinen ja ehkäpä ihan hyvätuloisten ihmisten asuttama (pihoilla nimittäin näkyy uusimmat Audit, Bemarit, maasturit, Porchet). Tutkimusretket ovat toistaiseksi jääneet aika lyhyiksi, sillä tällä viikolla alkoivat työt ja päivät ovat olleet täysiä. Töiden alkamisesta ja tämän viikon kuulumisista saatte lukea sitten seuraavassa postauksessa.

Täytyy kuitenkin sanoa, että olen onnellinen siitä, että huomenna on jo perjantai ja viikonloppu. Viikonloppuna on tarkoitus suunnata Lontooseen ainakin päiväselti. Aivojen tuuletus on reilun viikon jälkeen paikallaan. :)

Aurinkoista viikonloppua sinne Suomeen!
- Laura