maanantai 8. elokuuta 2016

Viimeisiä hetkiä ja syitä lähtöön

Jännitys alkaa pikku hiljaa vallata kehoani. Vatsassa kutittelee ja ajatukset harhailevat päässä. Pakkaamista, viime hetken ostoksia, rahan vaihtoa, muuttoilmoituksia, tuliaisia, tätä hetkeä, tulevaa, jännitystä, iloa, haikeutta, odotusta.

Tämä kaikki johtuu siitä, että olen muutaman päivän päästä suuntaamassa Englantiin au pairiksi minulle entuudestaan tuntemattomaan perheeseen. Olinpaikkani seuraavan vuoden ajan on (jos kaikki menee suunnilleen hyvin) pieni kaupunki Lontoon länsipuolella, Beaconsfield nimeltään. Matkaa Lontooseen on muutama kymmen kilometri. Beaconsfieldissä minua odottelee tavanomainen perhe: äiti, isä, 2 poikaa ja koira. Paljoakaan en perheestä tiedä, mutta mm. sen kuitenkin, että pojat ovat alakouluikäisiä ja perheessä saattaa oppia vaikkapa venäjän alkeet. Tuleva hostmama on kotoisin Venäjältä, isä on britti. Minusta tehdään myös Harry-koiran virallinen ulkoiluttaja, joten PeeTeetä ei tarvitse erikseen hankkia. :) Ai niin, talosta löytyy piano.

Monet tietysti ihmettelee, että miksi minä, aikuisuutta lähentelevä ihminen jätän koulut kesken ja lähden au pairiksi. Minäpä kerron. Englannin oppiminen on ollut minulle erittäin haasteellista. Etenkin nuorempana olin ujo ja kaikissa asioissa täydellisyyttä tavoitteleva tyttö. Kävikin niin, että kielen oppimisesta tuli kammottava kivi, möykky, jota en ole pystynyt ylittämään. Kun siihen lisätään muutama taitamaton opettaja, tulos ei ole kovin kaunista. Keväällä päätin, että tämä saa riittää.

Tarvitsen englantia jatkuvasti arjessani: työssä, koulussa, vapaa-ajalla. En enää halua jännittää jokaista tilannetta niin paljon, kuin aikaisemmin. Enkä jäädä sanattomaksi. Haluan, että kielitaitoni ei hankaloita työtä tai ole esteenä uutta työpaikkaa etsiessä. Haluan tutustua erilaisiin ihmisiin erilaisista kulttuureista. Haluan helpottaa elämääni. Joten, ratkaisu ongelmaan --> au pairiksi. :) Tiedän, ei se niin yksinkertaista ole, onhan minulla siitä kokemusta. Mutta olen erittäin motivoitunut oppimaan.























Blogissa kertoilen elämästä sateenvarjojen maassa; oppimisesta, kömmähdyksistä, au pairin arjesta, uudesta kultturista, pienistä reissuista, tutkimusmatkoista, ilon ja onnen hetkistä, elämän varjoista ja valoista.

Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaani!

-Laura

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että teit blogin! Meikästä sait heti innokkaan lukijan 😀 Terkut Portugalista ja tsempit siihen alkumyllerrykseen!👍 You'll survive, because you're a strong woman!!👐

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarkku!😘 Ihanaa, että seurailet tätä. Nautihan olostasi siellä!

      Poista
  2. Tulta päin LAura! <3 Lisäsin blogin jo suosikkeihin, tulee varmasti luettua tätä.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa Laura!! Kaikkea hyvää sulle sinne ja nauti joka hetkestä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Näillä kaikilla saamallani tsempeillä jaksaa hyvin.😊

      Poista