Siellä missä on meri - Brighton ja Worthing

Ajatuksissani palaan reilun viikon takaiselle reissulleni Brightoniin ja Worthingiin. Hymy nousee kasvoille, näen turkoosin meren, jota jatkuu silmänkantamattomiin, kuulen puheenpulpatuksen, naurua, syvällisiä keskusteluita.

M E R I
Mitä kaikkea se minulle onkaan! Ensimmäiseksi Brightoniin saavuttuani suuntasimmekin meren rantaan. Ah sitä ihanuutta ja vapauden tunnetta meren äärellä! Se on vain jotain mieletöntä, sanoinkuvaamatonta. Täällä Beaconsfieldissähän ei löydy vettä muualta kuin hanasta, joten kaipuu veden äärelle on suuri. Siinä, sinisen meren lyödessä aaltoja rantaan, on helppo olla, helppo hengittää. Kuunnella veden ääntä, antaa ajatusten kulkea aaltojen mukana. Katsella kalastajia, jotka kerta toisensa jälkeen nostavat maalle aivan jotain muuta kuin kaloja.

Brighton

Lauantaina Brigtonissa sää oli mielenkiintoinen. Vesisadetta, aurinkoa, tuulta, uskomattoman kauniita pilviä, sateenkaari.

Lauantain olimme Brightonissa tyttöporukalla, siskon ja serkun kanssa. Jutun juurta ei tarvinnut keksiä, siitä ei todellakaan ollut pulaa. Nähtävyydet, kaupat ja kaupungin tutkistelu jäi toissijaiseksi, sillä meillä oli toisemme, kokemuksemme ja meri. Täydellinen päivä.

Seuralaiseni.

Sateenvarjon alta.

Päivän vaihtuessa illaksi siirryimme autolla 15 min länteen, Worthingiin, serkkuni ja hänen miehensä luokse. Meri ei loppunut Worthingissakaan. Kaupunki oli kerta kaikkiaan ihastuttava. Sopivan kokoinen, lämminhenkinen, kaunis. Saimme nauttia kaupungista vielä koko aurinkoisen sunnuntainkin. Ja poikkesimmepa ostamaan myös käsintehtyä gelatoa. Chocolate-rose, niin hyvää!

Worthing

Viikonloppu oli täydellinen. Voimaannuttava. Isäntäpariskunta oli ihastuttava ja sydämellinen. Meitä pidettiin niin hyvänä ja oltiin niin vieraanvaraisia, että melkein hävettää.. :) Kiitos viikonlopusta! <3

Serkkutytön tuomat Suomi-tuliaiset. Nam! :)