Lontoota, vieraita, vertaistukea

Aikaa on kulunut taas viimeisestä postauksesta. Elämä on ollut niin kiireistä täällä. ;)

Toissa viikko oli täällä perheessä erittäin haastava ja tarvitsin todellisen hengähdystauon tästä ympäristöstä. Sopivasti sunnuntaina olikin Merimieskirkolla suomalaisten au pairien tapaaminen, jonne olin jo alkusyksystä päättänyt mennä. Tapaaminen järjestetään siellä kerran kuussa. Oli mukava päästä jakamaan kokemuksia au pair -elämästä. Oli helpottavaa myös itselle, kun sai purettua ja kerrottua omia hankalia asioita, mitä perheessä on tullut. Oli tärkeää huomata, että myös täällä on ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja tarjoavat juttuseuraa tarvittaessa. Kiitos tästä työstä Merimieskirkolle! Ja tervetuloa mukaan kaikki au pairit!

Kävin tutustumassa Kensington Palaceen ja Gardensiin Lontoon-reissulla. Palatsi on toiminut kuninkaallisten asuinpaikkana jo 1600-luvulta lähtien. Tällä hetkellä siellä asuu mm. William ja Kate.

Kensington Gardensin lammen asukkeja

Oi, mikä suuri nautinto oli syödä korvapuustia ja karjalanpiirakkaa kirkolla!

Westfield Stratford City -kauppakeskus. Täältä löytyy sellaiset reilut 300 liikettä. Väkeä oli ihan riittävästi sunnuntaina. :) Tilaa kuitenkin oli. Ehdottomasti menen mieluummin shoppaileen tuonne, mitä Oxford Streetille.

Lontoo-viikonlopun jälkeen oli taas ihan uudet voimat aloittaa uusi viikko. Maanantaina sain vieraan, kun siskoni tuli tänne Beaconsfieldiin. Ensimmäinen tuttu ihminen, jonka tapasin yli kuuden viikon jälkeen. Tunne oli tietysti ihan mahtava! Ja on edelleen. Maanantaista torstaihin saimme olla yhdessä ja jakaa kokemuksia ja elämää. Oi, miten osaakin taas arvostaa sitä, että on vieressä ihminen, jolle voi kertoa fiiliksistä ja arkipäiväisistäkin jutuista. Pojat olivat myös hyvin innoissaan Lauran siskosta. Sain moneen kertaan luetella heille perheenjäsenten nimiä ja syntymäaikoja, serkkujen lukumäärää yms. kiinnostavaa. :))

Maanantain sain tavata myös perheen aikaisemman au pairin. Hän tuli hakemaan täältä omia tavaroitaan ja autoaan loman jälkeen. Tilanne oli "hieman" jännittynyt, etenkin minun osalta, sillä olin yksin lasten kanssa kotona, eikä keskustelutaitoni ole vielä kovin huikeaa englanniksi. Oli kuitenkin mahtavaa tavata ihminen, joka tuntee perheen paljon paremmin kuin minä ja on ollut samassa tilanteessa. Vertaistukea parhaimmillaan. Sain paljon varmuutta omaan tekemiseeni ja vahvistuksen siihen, että asiat ovat suunnilleen ennallaan, niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka olen tullut uutena taloon. Sitä kun tahtoo välillä epäillä ongelmien aiheuttajaksi itseään. "I really know what you mean" - oli niiin helpottavaa kuulla se monen asian yhteydessä.

Liljat piristävät arkipäivää keittiön ikkunalaudalla.

 Alkuviikosta sain kerrottua host-vanhemmille omia mietteitä toisen pojan koulupoissaoloihin liittyen sekä muista ongelmista lasten kanssa. Olen kokenut, että minulle on sälytetty liian suuri vastuu pojan oireiden seuraamisessa ja kouluun huolehtimisessa. Sairastelua on kuitenkin jatkunut jo lähes koko aika, kun olen täällä ollut. Mielestäni vanhempien on aika ottaa vastuu, joka heille kuuluu ja selvittää pojan ongelmat. Vanhemmat kuuntelivat minua ja keskustelivat asioista lasten kanssa. Pelaamista ja ohjelmien katsomista rajoitettiin entisestään. Loppuviikko olikin sitten helpompi kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Molemmat kävivät koulussa mukisematta ja korvat olivat paljon herkemmät minulle. Toivon, että tämä sama jatkuu tästä eteen päin ja hankalat päivät rajoittuisivat vaikka siihen yhteen päivään viikossa. ;) Yli seitsemän viikkoa jo oltu täällä, joten eiköhän ne alkuvaikeudet ole pikku hiljaa taputeltu. :)

Aurinkoista lokakuuta! Toivon  todella, että sitä riittää sinne Suomeenkin.